Karppaajalla ei mene jauhot suuhun :)

Hyvät ja pahat hiilihydraatit
Hiilihydraattien laatuun täytyy kiinnittää huomioita. Niiden laadun pitäisi olla sellaista että se kohottaa verensokeria hitaasti, ja sen tulisi sisältää paljon ravintoaineita, mitä enemmän sitä parempi.

Karppaajat välttelevät hiilihydraatteja jotka ovat pitkälle käsiteltyjä, niitä ovat valkoiset viljat ja sokeri. Lisäksi perunan ja maissin tärkkelys on myös kiellettyjen listalla.
Muita kasviksia ja marjoja pitäisi syödä runsain mitoin, siten taataan ravintoaineiden ja kuitujen riittävä saanti.

Myös monet hedelmät ovat erinomaista kuitujen lähteitä. On olemassa myös ns. hyväkarppaajia, he syövät yli 100 grammaa hiilihydraattia päivittäin, heidän ruokavalioonsa kuuluu usein myös kohtuullisesti täysjyväviljoja joiden kuitupitoisuus on myös erinomainen.

Rasvat jaotellaan luonnollisiin ja jalostettuihin, ei siis kuten perinteisesti tehdään eli tyydyttyneisiin ja tyydyttymättömiin. Luonnollisia eläin- sekä kasvirasvoja voi syödä vapaasti.
Eineksiä ja tuotteita, jotka sisätävät teollisia transrasvoja sekä kovetettuja kasvirasvoja, ei syödä ollenkaan.

Vähähiilihydraattinen- eli karppaajan ruokavalio ei kuitenkaan tarkoita lihan, makkaran, voin ja kerman ylenpalttista syömistä. Suhteellisesti proteiinin ja rasvan määrä voi kasvaa, mutta ei välttämättä  kuitenkaan määrällisesti.
Myös proteiinien ja rasvan laatuihn pitää kiinnittää huomiota. Kala, kana, soijatuotteet, kananmuna ja maitotuotteet kuuluvat karppaajalle sopivaan ruokavalioon. Hyviä rasvoja saadaan ainakin kasviöljyistä ja pähkinöistä.


Karppauslajeja tai -tyylejä on useita erilaisia
Yksi niistä on ylempänäkin mainittu Hyvakarppaus.
Toinen karppauksen tyylilaji on Atkinsin dieetti.
Muita sellaisia ovat mm Zone ja Montignacin dieetti.
Yleensä karppaamista sovelletaan omien tarpeiden mukaan eikä yhtä ja ainoaa tapaa ole olemassa.
Sekoittelemalla eri tapoja voidaan löytää jokaisella sopiva tapa karpata.


Jos ihminen on ylipainoinen, huonokuntoinen ja lisäksi vielä stressaantunut, hän ei todennäköisesti siedä hiilihydraatteja kovinkaan hyvin ja niiden nauttiminen saattaa tehdä hänen olostaan vielä tukalamman.

Mitä useampi yllämainituista osuu omaan tilanteeseen, sitä todennäköisemmin vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii.

Laihdutus aloitetaan yleensä hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, ja painon pudottua halutulle tasolle aletaan hiilihydraattien määrää lisäämään kontrolloidusti, ja nimenomaan niiden hyvien eli hitaiden hiilihydraattien määrää.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio onkin usein elämäntapa, eikä mikään pikadieetti, mutta sen avulla saavutetaan helposti ja nopeasti tuloksia. Toisaalta jos elintapojaan ei muuta kun on saanut painonsa hallintaan karppaamisen avulla ja jos sitten taas lankeaa nauttimaan karkkia, kakkuja ja leivoksia niin tilanne palautuu myös ennalleen varsin nopeasti.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion edut ja haitat

- Kylläisyyden tunne eli näläntunne vähenee
- Ruokamäärät kohtuullistuvat
- Karkin ja leivän himo vähenee
- Saattaa auttaa myös allergioihin, vatsavaivoihin ja metaboliseen oireyhtymään

Vaikutus johtuu verensokerin pysymiseen tasaisena, jolloin haiman ei tarvitse tuottaa suuria määriä insuliinia.
Hiilihydraatit, joita saamme sokerista ja viljoista, nostavat verensokerin nopeasti ylös, ja se taas lisää haiman tuottaman insuliinin määrää, insuliinin tehtävähän on hajoittaa juuri tuota verensokeria.
Näläntunne tulee silloin uudelleen nopeasti, ja samalla himo napostella hiilihydraattipitoisia ruokia.


Vähähiilihydraattinen ruokavalio on vain yksi muiden joukossa jajokaiselle on tärkeää löytää se mikä itselleen parhaiten sopii.
Kuten aina laihduttaessa, myös karppaajan on muistettava syödä riittävästi kaloreita, ja niiden saamista ei estä nopeista hiilihydraateista pidättäytyminen.

Jos kuitua ei saa tarpeeksi kun karppaa niin haitaksi tulee usein ummetus.
Ketoosi taas aiheuttaa mm pahanhajuista hengitystä.

Myös paljon liikkuva ihminen tarvitsee hiilihydraatteja jaksaakseen päivittäisissä suorituksissaan. Runsas proteiinin saanti auttaa ylläpitämään lihaksia laihtumisen aikana.

Ketoosi on tila aineenvaihdunnassa, jossa muiden muassa rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden määrä veressä on kohonnut. Tämä seuraa ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä, mikä voi johtua vaikka paastoamisesta, ravinnon puutteesta tai vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta.Elimistö varastoi nautittua hiilihydraattia maksaan  ja lihaksiin glykogeeniksi, joista se on saatavilla energiantuotantoa varten. Lihaksissa olevaa glykogeenia ei voida helposti palauttaa glukoosiksi vereen vaan glykogeeni käytetään lihasten energiantuotantoon. Lihaskudoksissa olevat varastot vähenevät lihasten kulutuksen mukaan. Ilman lisätäydennyst maksan nglykogeenivarastotloppuvat noin 12–24 tunnissa, minkä jälkeen elimistö käyttää korvaavia energianlähteitä glukoosin tarpeisiin. Tällöin ketoaineiden tuotanto useimmiten lisääntyy ja se aiheuttaa ketoosiin parissa vuorokaudessa. Proteiinin lähteenä kannattaa suosia kasvikunnan tuotteita ja kalaa koska runsas lihan ja maitotuotteiden syönti on kuitenkin ympäristön kannalta huono valinta.

Ketoosista on apua vain alussa

Alakarppaajat, alle 100 grammaa hiilihydraattia päivässä nauttivat, pyrkivät saamaan elimistönsä ketoosiin.

Eli Ketoosi on elimistön tila, jossa elimistö käyttää rasvaa energialähteenä ja veren ketoaineiden määrä kohoaa koska hiilihydraateista saatua energiaa ei ole saatavilla.


Ketoosi ei ole vaarallinen tila, mutta ei siitä myöskään ole erityistä hyötyä pidemmällä aikavälillä. Ketoosin hyöty perustuu siihen, että se poistaa tehokkaasti näläntunnetta ja auttaa siten nopeasti alkuun painonpudottamisessa.
Samaan tulokseen voidaan kuitenkin päästä myös jos hiilihydraatteja syödään vähän enemmän. Tällöin saisimme monipuolisempaa terveellisempää ruokaa.